maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puhelimen muistista pengottua

Vuoden vaihteessa Sini haastoi miut mukaan vuoden kestävään twirkkuu-projektiin, jossa on tarjotus tehdä peitto. Olinkin saanut ihanaa Opal-lankaa lahjaksi, joten tartuin innolla koukkuun pienen suunnittelun jälkeen ja kirjavat langat alkoivat muodostaa peiton paloja.

Tästä huolimatta, että nyt eletään jo huhtikuun loppua, ei peitto ole vielä valmistunut. Onhan tässä vielä loppuvuosi aikaa, eikä vielä ole edes se kuuluisa viime hetki... Sitä odotellessa.
 
Tein välityönä yhden vauvan peiton. Keskusta on ystävän ikuisuusprojektin palanen, joka päätyi minulle.

Välillä askarreltiin lapsen kanssa tiskirättejä
 
Siskonpoika kaipasi kauluria ja hattua, nämä syntyivät lähes itsestään. Mallina tyttäreni.



Tuttava kaipasi tähtimattoa. Onnistuuhan sekin. Halkaisia noin 140cm.


 
Tyttären kanssa tehtiin tyttöjen reissu Tampereen käsityömessuille. Sieltä ostin tätä ihana lankaa. Aluksi en tykännyt tämän tuntumasta neuloessa, mutta nyt siihen on jo tottunut.
Valmishan tämäkään ei tietysti ole. Odottaa, että kutojalla olisi aikaa tarttua taas puikkoihin, mutta aikaa lienee tulossa taas jossain välissä. Nyt on pitänyt pistää firma pystyyn. Palataan taas kun kaivelen kuva kätköjä, josko jotain jäikin vielä kertomatta. Ihanaa kevättä <3 p="">

Ei kommentteja: