Puhelimen muistista pengottua

Vuoden vaihteessa Sini haastoi miut mukaan vuoden kestävään twirkkuu-projektiin, jossa on tarjotus tehdä peitto. Olinkin saanut ihanaa Opal-lankaa lahjaksi, joten tartuin innolla koukkuun pienen suunnittelun jälkeen ja kirjavat langat alkoivat muodostaa peiton paloja.

Tästä huolimatta, että nyt eletään jo huhtikuun loppua, ei peitto ole vielä valmistunut. Onhan tässä vielä loppuvuosi aikaa, eikä vielä ole edes se kuuluisa viime hetki... Sitä odotellessa.

 

Tein välityönä yhden vauvan peiton. Keskusta on ystävän ikuisuusprojektin palanen, joka päätyi minulle.

Välillä askarreltiin lapsen kanssa tiskirättejä

 

Siskonpoika kaipasi kauluria ja hattua, nämä syntyivät lähes itsestään. Mallina tyttäreni.

Tuttava kaipasi tähtimattoa. Onnistuuhan sekin. Halkaisia noin 140cm.

 

Tyttären kanssa tehtiin tyttöjen reissu Tampereen käsityömessuille. Sieltä ostin tätä ihana lankaa. Aluksi en tykännyt tämän tuntumasta neuloessa, mutta nyt siihen on jo tottunut.

Valmishan tämäkään ei tietysti ole. Odottaa, että kutojalla olisi aikaa tarttua taas puikkoihin, mutta aikaa lienee tulossa taas jossain välissä. Nyt on pitänyt pistää firma pystyyn. Palataan taas kun kaivelen kuva kätköjä, josko jotain jäikin vielä kertomatta. Ihanaa kevättä <3 p="">

Vauvan peitettä sun muuta

Ihania pieniä ihmisiä on syntynyt lähipiiriin ja miekii oon koettanu saaha jotain tehtyä heille. Tämä peitto meni pienelle prinsessalle:

Nyt tämä pieni käärö on jo vuoden vanhan ja kasvanut hurjasti. Ihana muistelu kuva vain löytyi tuolta jemmasta :) Koirastakin on tullut jo äiti ja Mette on muuttanut meille siitä pentueesta :)

Tiskirättejä tein Olet tärkeä nuorten kampanjaan ja allaolevasta kankaasta tuli verhokappoja. Perinteisiä.

Nämä peitot menivät Mikkelin monikkoperheille. Päällimmäinen on minun tekemä, kirkkaat ihanuudet muualta :) Samassa kyydissä vain kulkivat.

Tämä kuva on valmistujaiskakustani. Oli oikein herkullista valkosuklaa-limekakkua orvokeilla

Sukkaa pukkaa...

Kevät ja alkukesä neulottiin vauvoille myssyjä. Syyskuussa vaihdettiin aihetta ja nyt neulotaan sukkia vanhuksille. Tässä muutamat tuotokset:

Näissä varret on Soilen tekemät ja mie tein loppuun.

Vasemman puoleisat on kokonaa miun omatekemät ja kaksissa muissa Soilen tekemät varret ja mie taas tein loppuosan.

Tässä kuvassa miun tekemät vain yhdet, muut ihanuudet on keräykseen tulleita. Mustaraidalliset on siis miun tekosia.

Todettiin jo alkusyksyllä jossain keskustelussa Soilen kanssa et toinen tykkää tehhä varsia ja toinen muuten sen sukan. Siis yhdistettiin voimamme ja useammat sukat on jo syntyny :) Kumpikin saa tehhä sitä osaa sukasta mistä eniten tykkää, vaikka kummallakin on taito tehdä sukat kokonaan.

Ryhmä Olet tärkeä löytyy facebookista ja jos joku tahtoo osallistua niin minuun saa muutenkin olla yhteydessä. 

Pieniä ilon asioita!

Joku vie selkeesti miun aikaa, eikä käy kirjotamassa tänne mitään kivaa :D

 Helsingin reissulla tuli käytyä testaamassa Kakkugalleria, voin kyllä suositella jos on kakkujen ystävä. Miun ehoton suosikki oli vasemmassa yläkulmassa oleva passionvadelma kakku, nams.

Aloitimme taas Olet Tärkeä tempauksen, jossa tällä kertaa keräämme sukkia seutumme laitoshoidossa oleville vanhuksille. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Mikäli kiinnostuit, ole rohkeasti yhteydessä minuun :)

Nämä sukat on suurimmaksi osaksi muiden tekemiä, mutta musta raidalliset on oma tekemät, toiset on jo puikoilla. Josko ne taas koulupäivinä etenisi.

kesää lisää, mie tahon!

Koska kirjoitan tätä blogi juttua oudolla koneella en saa muokattua kuvia haluamaani järjestykseen, niin tyydytään sitten sekamelskaan ja koetetaan kestää. Kesä oli ja meni. Miun ihana intiaanikesä ei toiveista huolimatta tullut. Kesäkonna kuitenkin vielä meillä lomailee. Kohta jo kotiin paluun aika :)

Nukkumasta suoraan aamupala pöytään, ei vois vähempää kiinnostaa ... Ei ole edes lämmin tai aurinko ei tähän paista niin ei voi syödä.

Meille muutti Huoli, Harmi ja Murhe, kolme pientä rottapoikaa :), jotta elämästä ei vain puuttuisi jännitystä.

Murhe kurkkii mökistään. Hän on veljeksistä harkitsevin.

Huoli ja Harmi, kaverit joita ei kiireessä toisistaan erota. Huoli on kuitenkin se pienempi...

Lisäksi meille tuli yksi ylimääräinen asukki. Lasse on jo isompi rottapoika ja kun kasvattaja lopetti kasvattamisen niin Lassekin muutti meille. Kun aika on kypsä muuttaa tämä nuori mies pienten kanssa yhteiseen häkkiin. Häkki on jo hyvin suunniteltu eli puoliksi tehty. Kun vapaata on suunnataan rautakauppaan ja sitten hommat voivat alkaa.

Olet Tärkeä- kampanja sai minulta vielä yhden myssyn:

Myssyt käytiin luovuttamassa 8.8.12 ja uutta suunnitelmaa pukkaa jo :) Sillä vierivä kivihän ei sammaloidu.

Männä viikolla minut yllätettiin iloisesti kerran jo toisenkin. Tuli vietettyä 60:siä, puolet vuosista minun ja puolet miehekkeen :)

Lahjapöydän ihanuuksia. yhteiskuvassa. Kaikki eivät tosin vielä tuossa olleet. Päivitykset lahjojen suhteen jatkuvat kun kamera käy :)

Saimaan pinta on tänä vuonna ollutkin ennätyskorkealla, eikä se ole päässyt laskemaan sateiden vuoksi koko kesänä. Tämä oli minusta niin hauska:

Nurmikko joka kasvaa vedessä :) Kaikkee se pitääkin kuvata.

Saimme puolisin kanssa superpehmoisen ja kauniin peitteen:

Kiitos Kirsille miljoonasti ihanuudesta, kyllä kelpaa talvipäivinä katsoa lehvoja peiton alla.
Soile puolestaan yllätti minut lnakakerällä: huomioikaa paketointi, se on juuri minulle nappihöperölle tehty :)

Kuulemma kymmenen vuotta aikaa neuloa huivi. Kyse ei varmaan ole siitä että saan tehdä millasen vaan ja oman piän ohjeella vaan ehkä kyse on ohjeiden lukemisen opettelusta ja esim revontulihuivin tekemisestä. Näistä on joskus keskusteltu...

Ystäväni on päättänyt pitää minut kirjoissa ja toikin minulle ihanan kirjan:

Tuo kirja on niin miun juttu. Romanttista pitsiä, vaaleita ihanuuksia... Sanoin miehekkeelle, että kyllä hänkin saa vähän ommella pitsiä ja pellavaa, mutta jättää kuulemma homman miule :)

Sekava postaus ja yhtä sekava kirjoittaja. Olen vahvasti sitä mieltä, että yövalvomiset ei oo ihmisten hommaa, varmaan mie siksi näitä teen. Ajatukset harheilee ja välillä on pakko kävellä, jotta ei nukkuisi. Mutta tuleepahan joku homma tehtyä, vaikka tämä blogin päivitys. En ole sitä kuitenkaan lopettamassa vaikka harvoin tulee tätä nykyä täällä mitään näytettyä. Jospas joskus tilanne muuttuisi vaikka toiseksi sillä ideathan eivät maailmasta lopu :)

Neulottuu, ommeltuu...

Äitini on joskus pyytänyt tekemään patalappuja ja silloin niitä sitten urakalla tein. Nämä puolivalmiit löyty kaapista niin tekasimpa poikkeen, näitä löytyi vielä lisää. Armeijan käyttöönkö kuvittelin tekeväni, näyttäs et ois koko kompanjalle noita :D.

Neitille joskus tuli aloitettua pontso, itselle samanlainen puikoilla, väri kylläkin valkoinen. Uskokaa tai älkää. Mutta tämä siis kokoa neiti. Vihdoin valmistui ja tämähän on kiva vaikka viileämpinä kesäiltoinen mekon kanssa.

Tässä jo huhtikuussa tehtyä. Eli päätettiin Neidin kummin kanssa vähän tuunailla. Ajatus kierrätetään ja tehdään itselle kivoja kesävaatteita. Omat kaapit ja äitini kaapit osin käänsin ympäri ja neidin kummi omansa, tästä kasasta homma lähti liikkeelle:                          

Huom! kuvassa näkyy miun ompeleman verhon kulma ;)

Mie päädyin ottamaan kasastä nämä.

Ja tässä tulos. Vasta sain nuo kädentiet ommeltua, miun toinen ompelukonekkin on varikolla kun poljin sylki sisällöt ulos, mutta onneksi toinen toimii. Nyt siis sopivan väriset langat koneessa niin sai tehnee.


Lisäksi tein tuon harmaan paidan alaosasta perushameen. Lisään sen kuvan vielä tähän kun muistan nappasta kuvan, tuli nimittäin se just mieleen kun tätä kirjoitin.

Tule jo ihana kesä...

Tik tak, tik tak...

Mie nautin miun kesälomasta tekemällä harjottelua. Miten sitä taas onkin tässä pisteessä, että sitä oikeaa lomaa saa taas odottaa ainakin vuoden :). Ei sillä, mie nautin jokaisesta hetkestä harjottelussa vaikka siellä kieltämättä on ollut hyvin erilaisia päiviä. Kuten elämä nyt yleensäkkin on...

Oon mie tässä samalla puuhastellunna vaikka sun mitä, mutta mitään en oo saanu tänne kirjottanee. Sen vuoksi tässä hieman jo vietyjä lahjuksia:

Kummityssille mekko ja uutukaiselle veljelle pökät. Molemmille vielä pipot, samaisesta ihanuudesta:

Tällä hetkellä puikoilla pyörii myssyt, Olet Tärkeä- tempaukseen

Itse tempauksen vetäjänä vedän varmasti pohjat noilla omilla neulomuksilla, sen verran vähän tässä saa aikaan. Kuudes myssy puikoilla, kuvaa tulee kunhan nuo saa viimeisteltyä.

Neliöliinakin tuli ommeltus pitkästä aikaa : 

Verhoja olen ommellu useitakin, mutta kamera ei oo muistanu niita tallentaa. Huonosti koulutettu siis :)
Joskos sitä palais rojektien kimppuun niin sais jotain tännekkii taas.

Neulontaa ja askartelua

Pienoista askartelua. ÄItini luona tehdään remonttia ja minun osani oli kellon uudelleen koristelu. Pohjana käytin seinätapettia, jota tuli myös kelloa vastapäätä olevaan seinään.

Siskon varpaita ei nyt palele. Lämpöiset pitkät sukat tein hälle, kun luennoilla on hyvä neuloa samalla kun kuunteli.

Sniikkerit itselle. Mie niin tykkään näistä.

Jonnan vauvanuket kaipasitvat myös lämmikettä :)

pienen pieni päivitys

Jos sitä välillä sais tännekkii jotain kirjoteltua. Kuvaus vaan taas kestää ni tuntuu ettei viitti sit kirjottaakkaan. Ihanaa kun on taas luentoja säännöllisesti niin tulee neulottua. Tässä osa beibbarin vaatteista mitä on tässä tämän vuoden puolella tullu tehtyä. Tumppuset ja pipo. Sukat on jossain jemmassa ja toinen samanmoinen settikin on tullu tehtyy erivärisenä. Ne ehkä seuraavan kerran kuvassa sitten.

Tein itselle myös nappikaulakorun. Mie niin tykkään noista nappikoruista. Niitä tulee varmasti lisää. Sitten kun muistais vapaapäivinä laittaa ne vielä kaulaan ni ois hyvä, töissä ei kuitenkaa viitti, eikös se lienee niin että koruttomuus kertoo ammattitaidosta, mene sitten ja tiedä kuinka paljon tuo paikkaansa pitää.Josko sitten vähän  kouluhommia ennen luentoja :)

Ohi syyskuun, läpi repaleiden lokakuun!

Siis mihin se miun ihana kesä meni? Tahtoo lisää lämmintä!

On syksyssä se ihanuus että voi kömpii metässä ja ettii kaiken maailman herkkuja. Näin on tehtykkin. Sienessä on käyty parikin kertaa, eikö oo menny hukkaan. Nyt voi sitten talvella muistella ihanaa kesää ja nauttia.

On toisaalta sekin mukavaa kun voi kaivaa kynttilät esiin piiloista ja nauttia syksyn pimenevistä illoista. Romantiikkaa... Eikös pimenevät, kylmenevät illat ole juuri sitä. Jos se oma kulta ei ole just siinä vierellä voi käteen ottaa jonkun hömppä kirjan, lämmittää kupposen teetä, kääriytyä vilttiin ja nauttia kynttilöiden loisteesta? Nautintoja yhtä kaikki

Ja se kuka varasti syyskuun ilmottautuu heti! Välillä sitä oikeesti ihmettelee mihin tää aika oikein menee. Miula on yllä nyt ihan oikeesti syykin siihen miksi täällä ei ole ehtinyt olla. Aloitin syyskuun alussa opinnot ja teen sen töiden ohessa. Tuntuu siis, että aika menee siivillä ja se vapaa-aika joka jää on mennyt tehden opintoihin liittyviä tehtäviä. Eipä sillä nautin opinnoista täysillä.

Mutta ei nämä harrastukset sentään kokonaan ole jääneet. Otimme ja harjoittelimme korujen tekemistä yhdessä Mertsin ja Jonnan kanssa. Aikaa käytimme muutamia tunteja ja tulos on tämän kaltainen:Tässä siis kaikkien tekemät korut. Ei minusta meille alkajille ollenkaan huono aikaansaannos. Josko nyt sitten vähän erittelyä:Jonna teki tämän serkkupojalle. Mielestäni siitä tuli hieno ja se sopikin saajalleen oikein hyvin.

Tämä on miun tekemä.Korusetti ihan miule itelle.

Kukkasta Jonnalle, miun tekemänä.
Palleroinen neitikaiselle keskellä sydämen.

Perhonen Jonnan toiveesta kummille.
Tää on miule itellle. Sille pitää vaan vielä hankkia uusi musta nauha. Kokeilin ideana tuota lankaa ja mie tykkäsin.Äidille tein tämän korun. Tuota kullan sävyä pitäs hankkia lisää tarvikkeisiin kun hän ei tykkää hopeansävystä.

Koulussa on se hyöty että ehtii hieman neuloakkin.
Jonnalle säärystimet, näitähän pitäisi tehhää miljoonat eriväriset. Neitihän kulkis pelkästään mekoissa mut alkaa tuo syksy tuntua jo pelkissä sukkiksissa kylmältä.

Ehkä tämä jaarittelu tällä kertaa riittää. Palailen toivottavasti hieman aiemmin tänne kuin nyt. Se pitäs nuo pukki asiatkin miettii ja tehhä...