torstai 20. marraskuuta 2014

muisteluita menneeseen kesään.

 Saimme kesällä olla juhlistamassa ihania, persoonallisia ja hääparin näköisiä häitä. Upeat ihmiset, upeat häät ja niin rento fiilis ilman turhia jäykistelyjä. Parin toiveena oli hääohjelmaa ja koska en tahtonut pilata juhlia laulullani niin keskityin askarteluun.

Ystävältä sain idean jossa piirretään omakuva pään päällä, ohjauksen mukaan. Tämä oli mielestäni hauska, joten toteutin sen ja pyysin vielä vastailemaan muutamiin kysymyksiin. Tuloksena ystäväkirja muistoksi hääparille tästä juhlapäivästä.


 Koristeluun pääsi sitten kotona osallistumaan myös tyttäreni etsimällä nappeja,

Nykyisin huomaan miten harvoin saan aikaseksi kirjottaa tänne. Kuvia tulee otettua ja välillä jotain myös tehtyä, mutta se kuvien siirtäminen. Miks ihmeessä se olevinaan on niin vaikeeta. Koneelle kun ei juurikaan ehdi pienen termiitin ollessa niin kiinnostunut koneesta, Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Eihän tällainen peli vetele.


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Vauvan peitettä sun muuta

Ihania pieniä ihmisiä on syntynyt lähipiiriin ja miekii oon koettanu saaha jotain tehtyä heille. Tämä peitto meni pienelle prinsessalle:
Nyt tämä pieni käärö on jo vuoden vanhan ja kasvanut hurjasti. Ihana muistelu kuva vain löytyi tuolta jemmasta :) Koirastakin on tullut jo äiti ja Mette on muuttanut meille siitä pentueesta :)

Tiskirättejä tein Olet tärkeä nuorten kampanjaan ja allaolevasta kankaasta tuli verhokappoja. Perinteisiä.

Nämä peitot menivät Mikkelin monikkoperheille. Päällimmäinen on minun tekemä, kirkkaat ihanuudet muualta :) Samassa kyydissä vain kulkivat.

Tämä kuva on valmistujaiskakustani. Oli oikein herkullista valkosuklaa-limekakkua orvokeilla

Täällä mie oon!

Aika se juoksee, niin minäkin... Käyn täällä säännöllisesti, yleensä saan avattua ikkunan niin huomaan: kuvat on toisessa paikassa, lapsi juuri herää, koira pyytää ulos. Suljen ikkunan ja poistun hommiin. Mitään en kirjoittanu...

Mutta en ole unohtanu en, tahdon edelleen jatkaa ja luoda uutta. TÄssä pieni koonti viimeisimmistä.
Mette möttönen ja pieni herramme (8kk) vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, äiti ei saa istua koneella.

Onneksi on ystäviä, jotka pyytää ompeluksia, muuten en varmaan saisi mitään tehtyä. Tässä mekkotehtaan tuotoksia osa 1. Lisää on tulossa:
Meillä on lapsilla huono naulakko eteisessä ja vihdoin sain tuon yksinkertaisuuden toteutettua, nyt mahtuu taas takit.
Omakoppa, miun lemppari blogeja; nyt kirjana. Todella inspiroiva. Tässä vähän KIP päivän saalista, mitään en ehtinyt pienen ihmisen kanssa neuloa tai askarrella itse tapahtumassa mutta tarpeet on nyt hankittu ja homma myös aloitettu.




Meidän ihana Satumainen askartelu ja koru tarjosi materiaalit tähän rasiaan. Näitä tulee varmasti lisää jossain vaiheessa nyt kun hommaa on harjoiteltu.

Nyt alkaa kutsu taas käydä. Yksi tosi vanhan tekstin aloitus odottaa loppusilausta luonnoksissa. Ehkä teen senkin kohta pois jos tämä onkin vain pikainen äidin kaipuu.