maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puhelimen muistista pengottua

Vuoden vaihteessa Sini haastoi miut mukaan vuoden kestävään twirkkuu-projektiin, jossa on tarjotus tehdä peitto. Olinkin saanut ihanaa Opal-lankaa lahjaksi, joten tartuin innolla koukkuun pienen suunnittelun jälkeen ja kirjavat langat alkoivat muodostaa peiton paloja.

Tästä huolimatta, että nyt eletään jo huhtikuun loppua, ei peitto ole vielä valmistunut. Onhan tässä vielä loppuvuosi aikaa, eikä vielä ole edes se kuuluisa viime hetki... Sitä odotellessa.
 
Tein välityönä yhden vauvan peiton. Keskusta on ystävän ikuisuusprojektin palanen, joka päätyi minulle.

Välillä askarreltiin lapsen kanssa tiskirättejä
 
Siskonpoika kaipasi kauluria ja hattua, nämä syntyivät lähes itsestään. Mallina tyttäreni.



Tuttava kaipasi tähtimattoa. Onnistuuhan sekin. Halkaisia noin 140cm.


 
Tyttären kanssa tehtiin tyttöjen reissu Tampereen käsityömessuille. Sieltä ostin tätä ihana lankaa. Aluksi en tykännyt tämän tuntumasta neuloessa, mutta nyt siihen on jo tottunut.
Valmishan tämäkään ei tietysti ole. Odottaa, että kutojalla olisi aikaa tarttua taas puikkoihin, mutta aikaa lienee tulossa taas jossain välissä. Nyt on pitänyt pistää firma pystyyn. Palataan taas kun kaivelen kuva kätköjä, josko jotain jäikin vielä kertomatta. Ihanaa kevättä <3 p="">

Mennyttä kesää...







Kuka oikeesti lataa kuvat blogiin ja unohtaa kirjottaa tekstin. Kuvittelee julkaisseensa ja nyt huomaa et Hups... Enhän mie muistanukkaan! Täällä nousee käsi, vaan mie pystyn tähän. No tässä sitten kesää odotellessa palataan aikoihin onnellisiin. Kesä se miun lempivuodenaika. 

Siskoni ystävä tarvitsi avainnauhaa ja sai sen toiveväreissään.
Äitini pääsi uhriksi ja hälle tein parit taulut... Myönnän, ei näillä rahaa tienata mut ite kyl tykkään.
Samalla kaavalla meille kotiin. Koristavat meidän eteisen seinää kaikki kolme sulassa sovussa. Sopivat hyvin meille ja piristävät harmaita päiviä.
Piti kokeilla myös puuarkkujen tuunausta...
Hauskaa puuhaa sekin. Vois taas tehhä kun nää nyt näin tuli täällä esille. 

Oma avainnauha.

Pyryn sängynkatos. Ei ollu käytössä kovinkaan paljon. Kainalokaverihan ei suostunut häkkisängyssä nukkumaan. Nukkuu nyt siis jatkettavassa ja katos on jo saatu eteenpäin meiltä.

Lisää avainauhoja toiveväreillä. Juuri ennen vientiä muistin ottaa kuvan! Hyvä mie!

Sitten odotellaan uutta kesää. Tässä odotellessa vois kattoo onko uusia kuvia ja tarinoita...