lauantai 15. elokuuta 2015

Elämää

Se alkaa hyvin pienestä. Kasvaa ja vahvistuu. Polku on ylämäkeä ja alamäkeä. Tulee vastaan ihmisiä, jotka tahtovat sinulle hyvää, tahtovat pahaa, tahtovat hyötyä, vievät voimia, saavat rakastumaan, suututtavat, itkettävät. Nämä kaikki jäävät mieleen.

Ei ole helppoa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi niin ettei olisi joskus satuttanut jotakuta, niin ettei itse olisi tullut satutetuksi. Nämä kaikki asiat me tarvitsemme kasvaaksemme juuri sellaisiksi kuin olemme. 

Jotta jaksamme jatkaa niin tarvitsemme edes sen yhden ihmisen joka sanoo, olet hieno ihminen, olet kaunis, olet vahva, olet rohkea. Sillä ne sanat saavat sinut rakastumaan, luottamaan itseesi ja voittamaan pelkosi ja kuitenkin ne sanat voivat saada sydämesi särkymään joka kerta kun kuulet sen sanottavan. 

lauantai 8. elokuuta 2015

Vähän erilainen tarina

Minulta on kysytty lähiaikoina useastikin, että mikä liikuntakärpänen minuun on puraissut. Kerron nyt teille lyhyesti asiasta, aloitan aika kaukaa ja toivon, että joku voi ottaa tästä myös voimaa ja oppia omaan elämään. 

Olen aina ollu huono liikunnassa, aina se joka viimeisenä on valittu joukkueeseen, se jota on voinu häviöstä syyttää. Kömpelö, koulukiusattu tyttö. Olen aina lapsena ollu hoikka, alipainoinen. Minulla on ollut allergioita koko ikäni ja se on näkynyt myös ihossa, rupikonna on nimitys joka on tullut tutuksi.

Tästä huolimatta olen jaksanut etsiä itseäni. Kaikki liikunta on pelottanut, olen välttänyt kaikkea liikkumista, pyöräilyä ja lenkkeilyä lukuunottamatta, ne ovat olleet ne lajit jota minäkin olen osannut. Kun sain toisen lapseni, huomasin, että olen hukannut itseni. Kun on oppinut elämään hoikassa kropassa oli + 25-30 raskauden aikaista kiloa liikaa. En ollut enää oma itseni. Aikani murehdin tilannetta, katsoin netistä liikunta vaihtoehtoja, pelkäsin. Varovasti uskaltauduin kokeilemaan äiti-vauvaryhmää kuntosalilla. Olin surkea, liikkeet olivat vaikeita, hikoilun kauheasti, pelkäsin. Kuitenkin tämän kaiken jälkeen olo oli tosi hyvä. Mie tein sen. Jaksoin paremmin, paino alkoi tasaantua ja vaatteet mahtua päälle. Aloin löytää itseni taas. 

Sitten päätin rohkaista mieleni ja ottaa kuntosali jäsenyyden, pakottaa itseni sillä liikkumaan. Sain ystävän mukaan ja huomasin, että monikin ihana ystäväni käy siellä. Sain oman kuntosaliohjelman ja ihana ohjaaja kävi kaikki kanssani läpi. Olin taas tosi surkea, vaikka ohjaaja jaksoin kannustaa ja kehua. Jälkeenpäin taas olo oli tosi hyvä. Kävin liikkumassa säännöllisesti, kunnes keväällä aloitimme yrityksen remontoinnin ja sillä tiellä ollaan, nyt on taas tehtävä se paluu salille. Olen taas yhtä surkea kuin aina aloittaessa uudestaan. Silti tiedän, että siitä jää hyvä olo. Tarvitsen vain sen jonkun joka potkii liikkeelle. Ajaa nuo möröt pois ollapäältä huutamasta minulle kuinka surkea ja huono olen. Joskus saan sen tehtyä itse, joskus en. 

Minähän tahdon vain olla tyytyväinen itseneeni, olla kotonani omassa kropassa. Joskus on kiva kuulla, että olen onnistunut jossain ja saada kiitosta. Sillä ajan nuo kiusaajat kauemmaksi ja kerron itselleni, että olen ihan hyvä tyyppi.

Olen tästä kaikesta huolimatta luonteeltani iloinen ja sosiaalinen ja vain ne muutamat tietävät tämän taustani. Olen kokenut elämässä paljon asioita ja paljon kaikkea ikävää, mutta olen aina selvinnyt. Olen tahtonut selvitä. Se liikuntakärpäsen puraisu on osa selviytymistä, minun on pakko näyttää itselleni, että en ole se paska jota olen aina kuullut olevani ja minäkin osaan jotain. Kaikki vain itseni takia. Itsekästä tai ei. 

Minua on innostaneet Jutta Gustafsberg ja paikallinen kuntosalin henkilökunta. Kiitos teille siis Jutta ja Savonlinnan kristallisport ❤️ nyt on syytä taas hakea jostain se motivaatio ja tuki niin voin alkaa kehittää itseäni. Ehkä luen parit Jutan tarinat ja koetan saada seuraa salille huomenna.