Puhelimen muistista pengottua

Vuoden vaihteessa Sini haastoi miut mukaan vuoden kestävään twirkkuu-projektiin, jossa on tarjotus tehdä peitto. Olinkin saanut ihanaa Opal-lankaa lahjaksi, joten tartuin innolla koukkuun pienen suunnittelun jälkeen ja kirjavat langat alkoivat muodostaa peiton paloja.

Tästä huolimatta, että nyt eletään jo huhtikuun loppua, ei peitto ole vielä valmistunut. Onhan tässä vielä loppuvuosi aikaa, eikä vielä ole edes se kuuluisa viime hetki... Sitä odotellessa.

 

Tein välityönä yhden vauvan peiton. Keskusta on ystävän ikuisuusprojektin palanen, joka päätyi minulle.

Välillä askarreltiin lapsen kanssa tiskirättejä

 

Siskonpoika kaipasi kauluria ja hattua, nämä syntyivät lähes itsestään. Mallina tyttäreni.

Tuttava kaipasi tähtimattoa. Onnistuuhan sekin. Halkaisia noin 140cm.

 

Tyttären kanssa tehtiin tyttöjen reissu Tampereen käsityömessuille. Sieltä ostin tätä ihana lankaa. Aluksi en tykännyt tämän tuntumasta neuloessa, mutta nyt siihen on jo tottunut.

Valmishan tämäkään ei tietysti ole. Odottaa, että kutojalla olisi aikaa tarttua taas puikkoihin, mutta aikaa lienee tulossa taas jossain välissä. Nyt on pitänyt pistää firma pystyyn. Palataan taas kun kaivelen kuva kätköjä, josko jotain jäikin vielä kertomatta. Ihanaa kevättä <3 p="">

Mennyttä kesää...

Kuka oikeesti lataa kuvat blogiin ja unohtaa kirjottaa tekstin. Kuvittelee julkaisseensa ja nyt huomaa et Hups... Enhän mie muistanukkaan! Täällä nousee käsi, vaan mie pystyn tähän. No tässä sitten kesää odotellessa palataan aikoihin onnellisiin. Kesä se miun lempivuodenaika. 

Siskoni ystävä tarvitsi avainnauhaa ja sai sen toiveväreissään.

Äitini pääsi uhriksi ja hälle tein parit taulut... Myönnän, ei näillä rahaa tienata mut ite kyl tykkään.

Samalla kaavalla meille kotiin. Koristavat meidän eteisen seinää kaikki kolme sulassa sovussa. Sopivat hyvin meille ja piristävät harmaita päiviä.

Piti kokeilla myös puuarkkujen tuunausta...

Hauskaa puuhaa sekin. Vois taas tehhä kun nää nyt näin tuli täällä esille. 

Oma avainnauha.

Pyryn sängynkatos. Ei ollu käytössä kovinkaan paljon. Kainalokaverihan ei suostunut häkkisängyssä nukkumaan. Nukkuu nyt siis jatkettavassa ja katos on jo saatu eteenpäin meiltä.

Lisää avainauhoja toiveväreillä. Juuri ennen vientiä muistin ottaa kuvan! Hyvä mie!

Sitten odotellaan uutta kesää. Tässä odotellessa vois kattoo onko uusia kuvia ja tarinoita...

#oikeestisairas

Elämässä kaikki asiat eivät ole valintoja. Tätä ei myöskään ole sairastuminen. Kukaan ei sitä halua. Kampanja #oikeestisairas on alkanut! Minä ymmärrän!

muisteluita menneeseen kesään.

 Saimme kesällä olla juhlistamassa ihania, persoonallisia ja hääparin näköisiä häitä. Upeat ihmiset, upeat häät ja niin rento fiilis ilman turhia jäykistelyjä. Parin toiveena oli hääohjelmaa ja koska en tahtonut pilata juhlia laulullani niin keskityin askarteluun.

Ystävältä sain idean jossa piirretään omakuva pään päällä, ohjauksen mukaan. Tämä oli mielestäni hauska, joten toteutin sen ja pyysin vielä vastailemaan muutamiin kysymyksiin. Tuloksena ystäväkirja muistoksi hääparille tästä juhlapäivästä.

 Koristeluun pääsi sitten kotona osallistumaan myös tyttäreni etsimällä nappeja,

Nykyisin huomaan miten harvoin saan aikaseksi kirjottaa tänne. Kuvia tulee otettua ja välillä jotain myös tehtyä, mutta se kuvien siirtäminen. Miks ihmeessä se olevinaan on niin vaikeeta. Koneelle kun ei juurikaan ehdi pienen termiitin ollessa niin kiinnostunut koneesta, Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Eihän tällainen peli vetele.

Vauvan peitettä sun muuta

Ihania pieniä ihmisiä on syntynyt lähipiiriin ja miekii oon koettanu saaha jotain tehtyä heille. Tämä peitto meni pienelle prinsessalle:

Nyt tämä pieni käärö on jo vuoden vanhan ja kasvanut hurjasti. Ihana muistelu kuva vain löytyi tuolta jemmasta :) Koirastakin on tullut jo äiti ja Mette on muuttanut meille siitä pentueesta :)

Tiskirättejä tein Olet tärkeä nuorten kampanjaan ja allaolevasta kankaasta tuli verhokappoja. Perinteisiä.

Nämä peitot menivät Mikkelin monikkoperheille. Päällimmäinen on minun tekemä, kirkkaat ihanuudet muualta :) Samassa kyydissä vain kulkivat.

Tämä kuva on valmistujaiskakustani. Oli oikein herkullista valkosuklaa-limekakkua orvokeilla

Täällä mie oon!

Aika se juoksee, niin minäkin... Käyn täällä säännöllisesti, yleensä saan avattua ikkunan niin huomaan: kuvat on toisessa paikassa, lapsi juuri herää, koira pyytää ulos. Suljen ikkunan ja poistun hommiin. Mitään en kirjoittanu...

Mutta en ole unohtanu en, tahdon edelleen jatkaa ja luoda uutta. TÄssä pieni koonti viimeisimmistä.

Mette möttönen ja pieni herramme (8kk) vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, äiti ei saa istua koneella.

Onneksi on ystäviä, jotka pyytää ompeluksia, muuten en varmaan saisi mitään tehtyä. Tässä mekkotehtaan tuotoksia osa 1. Lisää on tulossa:

Meillä on lapsilla huono naulakko eteisessä ja vihdoin sain tuon yksinkertaisuuden toteutettua, nyt mahtuu taas takit.

Omakoppa, miun lemppari blogeja; nyt kirjana. Todella inspiroiva. Tässä vähän KIP päivän saalista, mitään en ehtinyt pienen ihmisen kanssa neuloa tai askarrella itse tapahtumassa mutta tarpeet on nyt hankittu ja homma myös aloitettu.




Meidän ihana Satumainen askartelu ja koru tarjosi materiaalit tähän rasiaan. Näitä tulee varmasti lisää jossain vaiheessa nyt kun hommaa on harjoiteltu.

Nyt alkaa kutsu taas käydä. Yksi tosi vanhan tekstin aloitus odottaa loppusilausta luonnoksissa. Ehkä teen senkin kohta pois jos tämä onkin vain pikainen äidin kaipuu.

Valmistuminen ja vihdoin jotain valmista puuhasteluakin

Se on sitten loppurutistus koulun kanssa tehty ja kaksi vuotta uurastusta takana. Sain perjantaina viimein todistuksen. Tai oikeammin olisin saanut jos olisin ollut koululla silloin, mutta koska en ollut niin postipoika kuljetti todistuksen.

Huomasin kauhukseni, kuinka pitkä aika on taas kulunut edellisestä kerrasta, kun on tänne tullut kirjoitettua. Nyt toivotaan, että koulun loppumiselta jää aikaa myös tälle harrastukselle.

Piti tuossa opintojen loppuvaiheessa kokeilla pitkästa aikaa muutakin ompelua kuin verhojen tai housujen lyhennystä ja teinkin pari prototyyppiä kynätaskuista:

Tykkäsin, että niistä tuli ihan kiva. Ovat menneet koekäyttöön ystävälleni, jolta saan sitten mahdollisesti kommentteja toimivuudesta. Lisäkuoseja pitänee tehdä tässä kun aikaa on enemmän ja piistää vielä kunnolliset kaavat noista.

Siskoni osti uuden älyttömän puhelimen, vanhan peruspuhelimen tilalle ja tarvitsi siis kännykkä pusseja. Kaupasta hän ei osta niitä koskaan, koska tahtoo persoonalliset. Tein hänelle pari pussukka ja toisen kerroin olevan hänen omalla kuvalla. Arvaatko kumpi ;)

Onneksi sisko ymmärtää huumoria, eikä ollut moksiskaan tästä. Tykästyi kovasti, varsinkin pöllö pussukkaan ja suunnitelmissa on pari myös lisää.

Olin tässä vapailla ja rytmit oli sitten aamuvuorojen mukaiset, tietenkin. Tein sitten aamulla jo herättyäni ikkunan tuunausta, hiljaista puuhaa niin ei perhe herännyt.

Kiva siitä tuli ja on jo löytänyt paikkansa meidän kodista.

Lisää juttuja tulossa. Nyt menossa kyllä virkkausprojektit.

Joulusii lahjuksii ja muutakii höpinää...

 Kestosidetehdas pitkästä aikaa pystyssä :) Mie niin tykkään tuosta pallokalakuosista.

 Miut palkittiin tuossa ennen joulua näin ihanasti. Vihreistä nupuista kuoriutui valkoiset amaryllikset, katsokaa kuinka kauniit:

Ihana ystäväni toi miule kauniin joulutähden. Tää on kiva kukka kun ei tuoksukaan ärsytä meikäläisen herkkää nenää.

Perinteisesti tehtiin isovanhemmille ja lapsen kummeille lahjukset:

Tässä reipas painajatyttö :) 

Ennen joulua juhlittiin äitiäni. Olemme koko alkuvuoden pikku hiljaa tehneet hänelle remonttia ja muuttaneet hänen kotiaan mieltymyksiä vastaaviksi. Tässä vielä muutamat loppusilaukset, jotka tein ennen syntymäpäiviä:

Verho olohuoneeseen. Kuva on ihan hassusti väärinpäin mut koetetaan kestää :)

Keittiön verhot:

 

Kakku sankarille :) Itse teki, mie vaan koristelin.

Sängylle piti saada parit koristetyynynpäälliset:

 

Ystävä pyysi virkattua mattoa, niinpä tein sellaisen hälle:

  

Toisen ystävän joulukukka muotoutui maton muotoon:

Kovin vähän tänä vuonne ehdin tekemään mitään joululahjoja. Parit trikookude korit virkkailin ja kuvat niistä jäi ottamatta. Kyytiin pakettiin laitoin hemmotteluja niitä ansainneille äiti ihmisille. 

Viime vuosi oli rankka mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Vielä kun kevään jaksaa tätä tahtia niin voi huokaista ja opinnot pitäisi olla plakkarissa. Pidetään peukkuja. Kaikille lukijoilleni erittäin hyvää alkanutta vuotta ja toivottavasti jaksatte odottaa niitä parempia aikoja kun täälläkin saadaan jotain aikaan.