lauantai 22. lokakuuta 2011

Aamuista pulinaa

Pientä shoppailua, kun sattui hyviä tarjouksia kohillee...

Kovasti tekee taas mieli tehhä koruja, pitäs vaa ottaa ihteää niskasta kiinni ja alkaa hommiin. Josko sitä vaikka tässä innostuis kun on uusia helmiäkin.Tuli samalla hankittu tytölle tulitikkuaskien koristelutarpeita.

Virkkaukset ja neulomiset on vieläkii ihan vaiheessa. Ompelut edelleen korjaustasolla, tähän on tarkotus saaha korjausta myös lähiaikoina, koska tuo to-do-pino vaa kasvaa ja valtaa kohta koko asunnon...

torstai 13. lokakuuta 2011

sytykeruusuja

Näitä tuli tehtyä 15 pakkausta. Ehkä riittää hetkiseksi, tai sitten ei. Uutta pukkaa jo sillä ne kylmät jo lähestyy ja tarve se vaan kasvaa. Äitini avustuksella homma sujui kivasti. Yhdessä on mukava puuhailla.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ohi syyskuun, läpi repaleiden lokakuun!

Siis mihin se miun ihana kesä meni? Tahtoo lisää lämmintä!

On syksyssä se ihanuus että voi kömpii metässä ja ettii kaiken maailman herkkuja. Näin on tehtykkin. Sienessä on käyty parikin kertaa, eikö oo menny hukkaan. Nyt voi sitten talvella muistella ihanaa kesää ja nauttia.

On toisaalta sekin mukavaa kun voi kaivaa kynttilät esiin piiloista ja nauttia syksyn pimenevistä illoista. Romantiikkaa... Eikös pimenevät, kylmenevät illat ole juuri sitä. Jos se oma kulta ei ole just siinä vierellä voi käteen ottaa jonkun hömppä kirjan, lämmittää kupposen teetä, kääriytyä vilttiin ja nauttia kynttilöiden loisteesta? Nautintoja yhtä kaikki

Ja se kuka varasti syyskuun ilmottautuu heti! Välillä sitä oikeesti ihmettelee mihin tää aika oikein menee. Miula on yllä nyt ihan oikeesti syykin siihen miksi täällä ei ole ehtinyt olla. Aloitin syyskuun alussa opinnot ja teen sen töiden ohessa. Tuntuu siis, että aika menee siivillä ja se vapaa-aika joka jää on mennyt tehden opintoihin liittyviä tehtäviä. Eipä sillä nautin opinnoista täysillä.

Mutta ei nämä harrastukset sentään kokonaan ole jääneet. Otimme ja harjoittelimme korujen tekemistä yhdessä Mertsin ja Jonnan kanssa. Aikaa käytimme muutamia tunteja ja tulos on tämän kaltainen:Tässä siis kaikkien tekemät korut. Ei minusta meille alkajille ollenkaan huono aikaansaannos. Josko nyt sitten vähän erittelyä:Jonna teki tämän serkkupojalle. Mielestäni siitä tuli hieno ja se sopikin saajalleen oikein hyvin.

Tämä on miun tekemä.Korusetti ihan miule itelle.

Kukkasta Jonnalle, miun tekemänä.
Palleroinen neitikaiselle keskellä sydämen.

Perhonen Jonnan toiveesta kummille.
Tää on miule itellle. Sille pitää vaan vielä hankkia uusi musta nauha. Kokeilin ideana tuota lankaa ja mie tykkäsin.Äidille tein tämän korun. Tuota kullan sävyä pitäs hankkia lisää tarvikkeisiin kun hän ei tykkää hopeansävystä.

Koulussa on se hyöty että ehtii hieman neuloakkin.
Jonnalle säärystimet, näitähän pitäisi tehhää miljoonat eriväriset. Neitihän kulkis pelkästään mekoissa mut alkaa tuo syksy tuntua jo pelkissä sukkiksissa kylmältä.

Ehkä tämä jaarittelu tällä kertaa riittää. Palailen toivottavasti hieman aiemmin tänne kuin nyt. Se pitäs nuo pukki asiatkin miettii ja tehhä...

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kesä!

Mie ja miun huttupää. Sain valmiiksi yhden ikuisuusprojektin, kaverille tein liivin työasuun. Siitä tuli mielestäni todella hyvä ja saajakin on ollut tyytyväinen. Yhdessähän se suunniteltiin. Melkein vuoden projekti se oli tässä muun työn ohessa puuhata. Mutta kuka unohti ottaa kuvan? Toivon, että saisin jossain vaiheessa sen vielä omiin arkistoihin.

Muutoin painotus ompeluksissa on tullut tehtyä paljon korjausompelua. Kännykkä pussukan tein siskolle synde lahjaksi, kun hän hankki uuden puhelimen. Kuvaamatta sekin jäi.
Kantoliinoja olen tehnyt 9. Niistä on sentää ainakin yksi kuosikuva. Lisätään se nyt tähän edes piristämään.

Muuten on vain tullut nautittua kesästä. Mikään ei etene paitsi minä itse. Liikun paikasta toiseen useimmin kävellen tai pyörällä kuin autolla. Nautin kesästä ja sen lämmöstä täysillä. Muut valittakoon kuumuutta, minä toivotan sen tervetulleeksi ja toivon myös jäävän, vaikka tiedän toisin käyvän. Sehän on vain vieras, joka on käymässä hetkisen, menee sitten pois kunnes taas on aika kohdata. Nautitaan!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Häähuumassa

Tässä yksi syy vähentyneisiin päivityksiin. Olen taas saanut kunnian toimia koristevastaavana häissä ja näitä tehdessä on sitten vierähtänyt ilta jos toinenkin:

Hääkimppu. Sukkahousukukkasia

Valmis kattaus: Pöytiin tehdyt kynttiläaluset, kananmunakennoruusut ja menu- ja ohjelmakortit. Pöytien ruusujen tekoon en ole osallistunut. Lakanoihin spray maalasin sapluunalla kukkset niihin kohtiin joissa kukaan ei istunut.
Tällaista tällä kertaa. Nyt pitäis vielä muutaman kuvaamattomat jutut kuvailla niin vois niistä kirjoitella myös teille.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Surullista



Muistoissamme Paavo 1.6.2011

Kyllä on ollut rankat pari päivää lapsen surua katsellessa ja omaakin potiessa. Niin ne lemmikit vain vie meidän sydämet.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Yökyöpelin kuulumisia

Pari pesupussia kummitytön pyykkejä varten :)

Jokainen on varmasti lukenut kuinka Kela on päättänyt lopettaa peittojen lahjoittamisen 100vuotta täyttäville säästösyillä. Se kuinka paljon kustannuksia näistä peitoista vuoteen on, tarkoittaa noin 3000 euroa. Samaan aikaan kun Kela teki päätöksen peittojen lahjoituksen loppumisesta, hankittiin eduskuntaan 200 villapeitettä torkkupeitteiksi hinta 130euroa per peitto. Sitä sitten voi jokainen mielessään miettiä menikö tämä nyt aivan oikein ja mitä tuolla 3000 euron vuosisäästöllä sitten tänä vuonna tehdään.

Jokatapauksessa. Ystäväni päätti, että kansalaisten on aika toimia ja niin me aloitimme kunnianhimoisen urakan, johon ovat kaikki tervetulleita. Virkataan yhdessä peittoja maamme ikäihmisille. Tässä minun aloitukseni:

Näidenkin tilkkujen jälkeen on tullut jo muutamia lisää. Niistä kenties seuraavassa postauksessa.
Mikäli tämä aihe alkoi kiinnostamaan enemmän niin lisäinfoa saa allekirjoittaneelta ja facebookista löytyy ryhmä asiasta kiinnostuneille.


Äidin mies ystävä täyttää vuosia ja tein hänelle äidin puolesta pussilakanan.


Äiti sitten vastapalveluksena vaihtoi meillä kukkiin multia, kun oma allergia oli siinä vaiheessa ettei ollut toivoakaan multaan koskemisesta. Hyvä vaihtokauppa mielestäni :)


Näitä postauksia tulee melko hidasta tahtia. Mikähän siinä on että kuvat tulee kyllä ladattua koneelle ja usein tännekkin, mutta aikaa ei olevinaan ole päivityksiin? Noh näitä kyllä tulee pikku hiljaa kun vain maltatte odotella. On tässä välill äkyllä ollut aikaa, kun kaikki aikaan saannokset on olleet korjausompeluksia eikä mitään järkeviä juttuja. Joistakin asioista minulla taas uupuu kuvat eikä niistä viitsi puhella ennen kun saan ne kuvat eli nyt muisti aikaan seuraavana vuorossa maili siskolle :) Mukavaa yötä kaikille!

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Pariisi!

Aika kuluu kuten aina lentäen. Sitä en vielä tiedä mihin ihmeeseen se menee? Samaa ihmetteli Pariisin Disney Worldissä Kani:
Oli oikein virkistävä loma pääsiäisenä ja sitä tulee muisteltua vielä pitkään. Reissussa kaikki meni oikein mukavasti ja sää suosi meitä.








Kuvia epämääräisessä järjestyksessä ja ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Oli ihanaa, kaunista ja seura mitä miellyttävintä. Sitten myöhemmin elämässä muutan Pariisiin, hankin kattohuoneiston ja oman katto terassin puutarhoineen ;). Kylläpä se oli rentouttava ja ihana loma.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

yöllistä pohdintaa

Edellisen bloggauksen jälkeen en muista terveitä päiviä. Jotenkin nyt tuntuu että kaikki välissä olleet päivät on joku meillä sairastanut. On käyty läpi vatsataudit, angiinat, korvatulehdukset ja flunssat. Saattoipa siihen joku muukin tauti matkalle mahtua. Mistä näitä superpöpöjä oikein tulee? Miten niistä pääsee eroon ja miksi juuri meille?

Nämä lienevät arkipäivän kysymyksiä jokaisessa perheessä, jossa on leikki-ikäisiä lapsia. Totuushan on se, että lapsi sairastaa 6-8 flunssaa vuodesta ja ne sattuvat kyllä yleensä näille samoille kuukausille. Tuntuu ettei perheessä ole yhtään päivää jolloin ei jonkun nenästä niiskutus kuuluisi. Mielenkiintoisen lisän tähän tuovat nuo vatsataudit, jolta ei yleensä säästy kukaan.

Noh, mitäs sitten kun perheenpää (äiti) kaatuu myös vuoteeseen taudin saattamana. Siinähän sitä sitten ollaan. Ihmeissään, kaikki! Kuka siivoaa, laittaa ruoan, pesee pyykin ja katsoo että arkikin rullaa siinä sivussa. Kyllä vain se on sama äiti, jonka pitäisi hoitaa itseään kuten lapsiaan: lepoa, lepoa, nestettä, lepoa ja lääkettä. Lista käytännössä kuulostaa tältä: nestettä ja lääkettä jotta kaikki asiat tulee tehtyä.

Tällä kertaa kun itse sairastuin päätinkin toisin. Minä lepään! Jos pyykit karkaavat, mitä siitä? Jos keittiössä tiskit kasaantuvat, mitä siitä? Jos villakoirat puree kinttuja niin potkin ne syrjään. Ruokaa oli pakko saada, myös minun. Kävin kaupassa mietin ostokset useaksi päiväksi ja kannoin kotiin, syötiin valmisruokia ja katsottiin televisiota. Hyvin meni viikko. Kotityöt odottivat tekijäänsä ja kun voimia jonain aamuna hieman oli tein jotain pois, otin unet välillä ja jatkoin. Huomasin, ettei se nyt niin pahasta ollutkaan. Olokin oli parempi kuin kertaakaan puolikuntoisena riehuessa.

Tauti ei vieläkään ole kokonaan voitettu, mutta nyt jaksaa jo tuolla nestettä ja lääkettä linjalla myös palkkatyössä. Kotona edelleen menee aika pääsääntöisesti levätessä sillä työ vie voimat. Mistä lapset saavat sen kaiken energian kuumeesta ja kivusta huolimatta?

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Intiaanikesä! vai olikos se vielä...?

Kevättä odotellessa virkkaisin muutamia kukkasia: Näin nimittäin blogistaniassa ihanan mekon, johon oli koristeeksi kiinnitetty virkattu kukkanen ja olin aivan myyty. Noh mekkoa ei vielä ole, mutta eikös se ole niin että jostain sitä on alotettava?!?!? NÄmä menevät myös virkkausringissä alkaneeseen kukkatempaukseen.

Ompelimoon on remonttimiehet saaneet lattiaremontit tehtyä niin sai tavarat jo muuttaa osittain sisälle:

Seinät vielä kaipaavat käsittelyä, mutta lupasivat olla sotkematta kankaita niitä tehdessä.

Joskus sitä saa inspiraatiota mielenkiintoisista asioista ja tällä kertaa aiheen antoivat Outilta saadut verhot:

Intiaanineitohan se siinä. Mekosta tuli oikein sopiva leikkeihin. Mallilla nyt päällään yöasu, sitä on vain vaihdettu kuluneen viiden päivän sairastelun aikaan, mutta saatiinhan sitä jo pieni hymy kasvoille tänään. Päähineen neiti teki avustettuna, ei vielä oikein voimat riittäneet yksin touhuamaan valmiiksi saakka, vaikka uskoisin että osannut olisi.

Kevään lähestyessä alkaa taas ompelukärpänen purra. Kaverille korjasin viidet farkut ja Jonna sai kumminsa vanhasta topista itselleen uuden kun sen korjailin sopivaksi. Vielä jäi muuta ompelukset kuvaamatta tältä huonomuistiselta, mutta jatketaan niistä toisen kerran.