kesää lisää, mie tahon!

Koska kirjoitan tätä blogi juttua oudolla koneella en saa muokattua kuvia haluamaani järjestykseen, niin tyydytään sitten sekamelskaan ja koetetaan kestää. Kesä oli ja meni. Miun ihana intiaanikesä ei toiveista huolimatta tullut. Kesäkonna kuitenkin vielä meillä lomailee. Kohta jo kotiin paluun aika :)

Nukkumasta suoraan aamupala pöytään, ei vois vähempää kiinnostaa ... Ei ole edes lämmin tai aurinko ei tähän paista niin ei voi syödä.

Meille muutti Huoli, Harmi ja Murhe, kolme pientä rottapoikaa :), jotta elämästä ei vain puuttuisi jännitystä.

Murhe kurkkii mökistään. Hän on veljeksistä harkitsevin.

Huoli ja Harmi, kaverit joita ei kiireessä toisistaan erota. Huoli on kuitenkin se pienempi...

Lisäksi meille tuli yksi ylimääräinen asukki. Lasse on jo isompi rottapoika ja kun kasvattaja lopetti kasvattamisen niin Lassekin muutti meille. Kun aika on kypsä muuttaa tämä nuori mies pienten kanssa yhteiseen häkkiin. Häkki on jo hyvin suunniteltu eli puoliksi tehty. Kun vapaata on suunnataan rautakauppaan ja sitten hommat voivat alkaa.

Olet Tärkeä- kampanja sai minulta vielä yhden myssyn:

Myssyt käytiin luovuttamassa 8.8.12 ja uutta suunnitelmaa pukkaa jo :) Sillä vierivä kivihän ei sammaloidu.

Männä viikolla minut yllätettiin iloisesti kerran jo toisenkin. Tuli vietettyä 60:siä, puolet vuosista minun ja puolet miehekkeen :)

Lahjapöydän ihanuuksia. yhteiskuvassa. Kaikki eivät tosin vielä tuossa olleet. Päivitykset lahjojen suhteen jatkuvat kun kamera käy :)

Saimaan pinta on tänä vuonna ollutkin ennätyskorkealla, eikä se ole päässyt laskemaan sateiden vuoksi koko kesänä. Tämä oli minusta niin hauska:

Nurmikko joka kasvaa vedessä :) Kaikkee se pitääkin kuvata.

Saimme puolisin kanssa superpehmoisen ja kauniin peitteen:

Kiitos Kirsille miljoonasti ihanuudesta, kyllä kelpaa talvipäivinä katsoa lehvoja peiton alla.
Soile puolestaan yllätti minut lnakakerällä: huomioikaa paketointi, se on juuri minulle nappihöperölle tehty :)

Kuulemma kymmenen vuotta aikaa neuloa huivi. Kyse ei varmaan ole siitä että saan tehdä millasen vaan ja oman piän ohjeella vaan ehkä kyse on ohjeiden lukemisen opettelusta ja esim revontulihuivin tekemisestä. Näistä on joskus keskusteltu...

Ystäväni on päättänyt pitää minut kirjoissa ja toikin minulle ihanan kirjan:

Tuo kirja on niin miun juttu. Romanttista pitsiä, vaaleita ihanuuksia... Sanoin miehekkeelle, että kyllä hänkin saa vähän ommella pitsiä ja pellavaa, mutta jättää kuulemma homman miule :)

Sekava postaus ja yhtä sekava kirjoittaja. Olen vahvasti sitä mieltä, että yövalvomiset ei oo ihmisten hommaa, varmaan mie siksi näitä teen. Ajatukset harheilee ja välillä on pakko kävellä, jotta ei nukkuisi. Mutta tuleepahan joku homma tehtyä, vaikka tämä blogin päivitys. En ole sitä kuitenkaan lopettamassa vaikka harvoin tulee tätä nykyä täällä mitään näytettyä. Jospas joskus tilanne muuttuisi vaikka toiseksi sillä ideathan eivät maailmasta lopu :)