Surullista

Muistoissamme Paavo 1.6.2011

Kyllä on ollut rankat pari päivää lapsen surua katsellessa ja omaakin potiessa. Niin ne lemmikit vain vie meidän sydämet.

Yökyöpelin kuulumisia

Pari pesupussia kummitytön pyykkejä varten :)

Jokainen on varmasti lukenut kuinka Kela on päättänyt lopettaa peittojen lahjoittamisen 100vuotta täyttäville säästösyillä. Se kuinka paljon kustannuksia näistä peitoista vuoteen on, tarkoittaa noin 3000 euroa. Samaan aikaan kun Kela teki päätöksen peittojen lahjoituksen loppumisesta, hankittiin eduskuntaan 200 villapeitettä torkkupeitteiksi hinta 130euroa per peitto. Sitä sitten voi jokainen mielessään miettiä menikö tämä nyt aivan oikein ja mitä tuolla 3000 euron vuosisäästöllä sitten tänä vuonna tehdään.

Jokatapauksessa. Ystäväni päätti, että kansalaisten on aika toimia ja niin me aloitimme kunnianhimoisen urakan, johon ovat kaikki tervetulleita. Virkataan yhdessä peittoja maamme ikäihmisille. Tässä minun aloitukseni:

Näidenkin tilkkujen jälkeen on tullut jo muutamia lisää. Niistä kenties seuraavassa postauksessa.
Mikäli tämä aihe alkoi kiinnostamaan enemmän niin lisäinfoa saa allekirjoittaneelta ja facebookista löytyy ryhmä asiasta kiinnostuneille.

Äidin mies ystävä täyttää vuosia ja tein hänelle äidin puolesta pussilakanan.

Äiti sitten vastapalveluksena vaihtoi meillä kukkiin multia, kun oma allergia oli siinä vaiheessa ettei ollut toivoakaan multaan koskemisesta. Hyvä vaihtokauppa mielestäni :)

Näitä postauksia tulee melko hidasta tahtia. Mikähän siinä on että kuvat tulee kyllä ladattua koneelle ja usein tännekkin, mutta aikaa ei olevinaan ole päivityksiin? Noh näitä kyllä tulee pikku hiljaa kun vain maltatte odotella. On tässä välill äkyllä ollut aikaa, kun kaikki aikaan saannokset on olleet korjausompeluksia eikä mitään järkeviä juttuja. Joistakin asioista minulla taas uupuu kuvat eikä niistä viitsi puhella ennen kun saan ne kuvat eli nyt muisti aikaan seuraavana vuorossa maili siskolle :) Mukavaa yötä kaikille!

Pariisi!

Aika kuluu kuten aina lentäen. Sitä en vielä tiedä mihin ihmeeseen se menee? Samaa ihmetteli Pariisin Disney Worldissä Kani:
Oli oikein virkistävä loma pääsiäisenä ja sitä tulee muisteltua vielä pitkään. Reissussa kaikki meni oikein mukavasti ja sää suosi meitä.








Kuvia epämääräisessä järjestyksessä ja ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Oli ihanaa, kaunista ja seura mitä miellyttävintä. Sitten myöhemmin elämässä muutan Pariisiin, hankin kattohuoneiston ja oman katto terassin puutarhoineen ;). Kylläpä se oli rentouttava ja ihana loma.

yöllistä pohdintaa

Edellisen bloggauksen jälkeen en muista terveitä päiviä. Jotenkin nyt tuntuu että kaikki välissä olleet päivät on joku meillä sairastanut. On käyty läpi vatsataudit, angiinat, korvatulehdukset ja flunssat. Saattoipa siihen joku muukin tauti matkalle mahtua. Mistä näitä superpöpöjä oikein tulee? Miten niistä pääsee eroon ja miksi juuri meille?

Nämä lienevät arkipäivän kysymyksiä jokaisessa perheessä, jossa on leikki-ikäisiä lapsia. Totuushan on se, että lapsi sairastaa 6-8 flunssaa vuodesta ja ne sattuvat kyllä yleensä näille samoille kuukausille. Tuntuu ettei perheessä ole yhtään päivää jolloin ei jonkun nenästä niiskutus kuuluisi. Mielenkiintoisen lisän tähän tuovat nuo vatsataudit, jolta ei yleensä säästy kukaan.

Noh, mitäs sitten kun perheenpää (äiti) kaatuu myös vuoteeseen taudin saattamana. Siinähän sitä sitten ollaan. Ihmeissään, kaikki! Kuka siivoaa, laittaa ruoan, pesee pyykin ja katsoo että arkikin rullaa siinä sivussa. Kyllä vain se on sama äiti, jonka pitäisi hoitaa itseään kuten lapsiaan: lepoa, lepoa, nestettä, lepoa ja lääkettä. Lista käytännössä kuulostaa tältä: nestettä ja lääkettä jotta kaikki asiat tulee tehtyä.

Tällä kertaa kun itse sairastuin päätinkin toisin. Minä lepään! Jos pyykit karkaavat, mitä siitä? Jos keittiössä tiskit kasaantuvat, mitä siitä? Jos villakoirat puree kinttuja niin potkin ne syrjään. Ruokaa oli pakko saada, myös minun. Kävin kaupassa mietin ostokset useaksi päiväksi ja kannoin kotiin, syötiin valmisruokia ja katsottiin televisiota. Hyvin meni viikko. Kotityöt odottivat tekijäänsä ja kun voimia jonain aamuna hieman oli tein jotain pois, otin unet välillä ja jatkoin. Huomasin, ettei se nyt niin pahasta ollutkaan. Olokin oli parempi kuin kertaakaan puolikuntoisena riehuessa.

Tauti ei vieläkään ole kokonaan voitettu, mutta nyt jaksaa jo tuolla nestettä ja lääkettä linjalla myös palkkatyössä. Kotona edelleen menee aika pääsääntöisesti levätessä sillä työ vie voimat. Mistä lapset saavat sen kaiken energian kuumeesta ja kivusta huolimatta?

Intiaanikesä! vai olikos se vielä...?

Kevättä odotellessa virkkaisin muutamia kukkasia: Näin nimittäin blogistaniassa ihanan mekon, johon oli koristeeksi kiinnitetty virkattu kukkanen ja olin aivan myyty. Noh mekkoa ei vielä ole, mutta eikös se ole niin että jostain sitä on alotettava?!?!? NÄmä menevät myös virkkausringissä alkaneeseen kukkatempaukseen.

Ompelimoon on remonttimiehet saaneet lattiaremontit tehtyä niin sai tavarat jo muuttaa osittain sisälle:

Seinät vielä kaipaavat käsittelyä, mutta lupasivat olla sotkematta kankaita niitä tehdessä.

Joskus sitä saa inspiraatiota mielenkiintoisista asioista ja tällä kertaa aiheen antoivat Outilta saadut verhot:

Intiaanineitohan se siinä. Mekosta tuli oikein sopiva leikkeihin. Mallilla nyt päällään yöasu, sitä on vain vaihdettu kuluneen viiden päivän sairastelun aikaan, mutta saatiinhan sitä jo pieni hymy kasvoille tänään. Päähineen neiti teki avustettuna, ei vielä oikein voimat riittäneet yksin touhuamaan valmiiksi saakka, vaikka uskoisin että osannut olisi.

Kevään lähestyessä alkaa taas ompelukärpänen purra. Kaverille korjasin viidet farkut ja Jonna sai kumminsa vanhasta topista itselleen uuden kun sen korjailin sopivaksi. Vielä jäi muuta ompelukset kuvaamatta tältä huonomuistiselta, mutta jatketaan niistä toisen kerran.

neulomisia ja ompelijan roombox

Toisinaan pitää vähän kaveri jelppailla. Olen tainnut aiemminkin mainita, että äitini on aloittanut tämän neulontaharrastuksen vuosien jälkeen uudestaan ja hän sitten aina pientä jelppiä kaipaa. Esimerkiksi kantapäitä hän ei sukkiin suostu (vielä) tekemään, joten minä käyn niitä sitten aina tekemässä. Tällä kertaa pientä apua kaipasivat parit sukat ja yhdet sniikkerit.
Kuvassa olevat harmaat sukat teinkin sitten melkein kokonaan loppuun saakka kun pidin parina päivänä äidin luona Taivaan tulet maratonia. Siinähän ne sitten sivussa valmistuivat. Saadaan kivoja yhteislahjoja aikaan tässä vuoden mittaan varmaan useammatkin. Paparazzi Jonna kävi nappaamassa yhden toiminta kuvankin neulojasta:

Ompelijan / -jattaren roombox on nyt löytäneet toimitilat. Vähän on vaan remonttia vailla ne ja remonttimiehetkin on kutsuttu paikalle. Välineitä miehillä tuntuu olevat.
Kuvassa oleva sininen salkku on minun ihana joululahjani. Palsat ja liimat on reissusta mukaan eksyneitä :) Kyllä tämä(-kin) on selvästi välineurheilua.

Ompelijan roombox

Tämä on ollut haaveissa jo pitkään, mutta nyt nuo saadut joululahjat saivat ideat muuttumaan todeksi. Pikku hiljaa arjen touhujen keskellä alkaa valmistua edes jotain.

Pidetään tätä väliaika tietona että kyllä täälläkin jotain tapahtuu. Nyt on jo hankittu hyllytarpeet, pahvilaatikko kelvannee aluksi työhuoneeksi kunnes sit se oikea joskus löytyy...

Joulua

Kyllä sitä tuli muutama lahja tehtyä tänäkin vuonna vaikka aika olikin melko tiukilla.
Sytykeruusuja tuli tehtyä parisen sataa ainakin, ehkä enemmänkin ja tehdas pyrii koko ajanRunonkin itse kirjoittelin mukaan paketteihin. Tulitikku rasioita Jonnan kanssa koristeltiin. Tämähän toimii myös mökki tuliaisena.
Serkut, siskon perhe ja hänen appivanhempansa saivat tämäntyyliset peffanaluset:
Tyttären kanssa on joka vuosi tehty kummi/isovanhempi lahjat ja tänä vuonna oli äidillä jo ideat tiukassa. Niinpä Neitokainen itse keksi että hänestä oma saunahattu on niin kiva et tahtoo jokaiselle semmosen ja tässähän niitä tulee:Jonnalla oli maalausvastuu ja kuviin pääsi aurinko pilvi ja lintu. Mie sit vaa leikkasin ja ompelin.

Muutama lahja jäi taas kuvaamattakin. Kummityttö sai lorupussin ja orukortteja siihen on luvassa lisää myöhemmin kun ehdin niitä tekemään, homma on kyllä hyvällä mallilla. Lisäksi siskolle tuli tehtyä kauppakassi, sillä muovikassityylillä. Toinen kummityttö sai neulotun pipon ja yksi pipo meni myös kummitytön veljelle.

Olin miekii vissii ollu vähän kiltti kun sain tämäntyylisiä lahjoja:
Kaikkea ei tullut kuvattua vielä mutta yhden jutun kuvaan kyllä tässä myöhemmin koska se oli toivelistalla jos pitkään ja nyt se tuli saatua. Tästä on hyvä jatkaa.

mekkoo ja boleroo

Joskus kun lanka vaan loppuu ja sitä saa metsästää kaikista paikkakunnan jos toisenkin kaupasta tuloksetta on syytä mennä nettii ja maksaa ne postikulut. Kiitän neulevakkaa nopeasta toimituksesta ja hyvästä palvelusta. Tuote oli seuraavana päivänä minulle tilauksesta ilman mitään juoksemisia missään kaupoissa joulua täynnä olevien ihmisten seassa. Niin sitä sitten valmistui tämänkin bolero ajoissa :)Mekko joka on tuossa kuvassa päälläni, on itse tehty ja niitä häitä varten. Se palveli hyvin myös lapsen joulukirkossa sekä jouluna oli myös päälläni. Mietin aluksi että tuleekohan tästä mitään ja varsinkin kun olin taas erittäin myöhään tekemässä tätä. Mikä siinä on ettei osaa ajoissa aloittaa töitä? Kangaskin oli valmiina kesästä saakka. Mutta tulin kuitenkin mekon valmistuttua tulokseen että tämä on niin minuu ku voi olla :)

Pikku prinsessa sai häitä varten myös boleron made by me ja tämä punainen mekko on myös jonkun itse tekemä, olemme sen saaneet. Aivan ihastuttava.

häät ja niihin tehtyjä juttuja

Koko viiime syksyn puuhastelut ovat painottuneet lapseni kummin hää valmisteluihin. Olen suunnittellut ja tehnyt yhdessä hääparin kanssa koristeet hienoihin häihin, jotka olivat tuossa joulukuun alussa. Täytyy sanoa että kyllä oli terapeuttista töiden välissä tehdä näpärtelyjä ja hauskaakin meillä piisasi. Teimme lankapalloja ja koristekiviä:Menu ja ohjelmakortit mukailivat kutsuja ja muutoinkin teemaa jatkettiin kaikessa koristelussa.

Häiden värien mukaisesti koristeltiin hääkaari, hääparin pöydän taakse juhlapaikalle:
Näitä juhlia muistellaan vielä kauan :)